Dramaattiset tapahtumat syksyllä 1956 aiheuttivat sisäistä pyykinpesua sekä läntisen liittokunnan piirissä että Moskovassa. Englannin pääministeri Anthony Eden menetti virkansa, ja ranskalaiset suuttuivat Yhdysvalloille tuen puutteesta.
Lähi-idässä aiemmin valtaa pitäneet Iso-Britannia ja Ranska totesivat menettäneensä kyvyn vaikuttaa siellä tapahtumiin. Samalla Yhdysvallat vahvisti asemiaan Lähi-idän politiikassa.
Neuvostoliiton johtaja Nikita Hrushtshev yritettiin syrjäyttää kesällä 1957 syytettynä edellisen vuoden kriisien huonosta hoidosta. Hänen onnistui kuitenkin kukistaa puolueen sisäinen vastarinta ja jopa vahvistaa asemiaan merkittävästi.
Kirjallisuutta
- Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 301-316
- Ahron Bregman, Israel’s Wars (2002), s. 55-61
- Ahron Bregman – Jihan El-Tahri, The Fifty Years War (1998), s. 56-59
- Raymond Cartier, Nach dem Zweiten Weltkrieg (1980), s. 681-735
- John Lewis Gaddis, We Now Know (1997), s. 169-180
- Alistair Horne, Macmillan 1894 – 1956 (1990), s. 402-469
- Jenö Györkei – Miklos Horvath (eds.), Soviet Military Intervention in Hungary 1956 (1999)
- William Hitchcock, The Struggle for Europe (2004), s. 177-213
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 134- 143
- Max Jakobson, Pelon ja toivon aika (2002), s. 202-209
- Hannu Juusola, Israelin historia (2005), s. 115-126
- Jarl Kronlund – Juha Valla, Suomi rauhanturvaajana 1956-1990 (1996), s. 50-55
- Mehran Kamrava, The Modern Middle East (2005), s. 95-137
- Martin McCauley, Russia, America and the Cold War, 1949 – 1991 (2004), s. 47-51
- Ronald Powaski, The Cold War (1998), s. 115-122
- William Taubman, Khrushchev (2004), s. 270-370
- Pekka Visuri, Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella (2010), s. 34-42
Linkkejä
Kuva: https://livingheritage.lincoln.ac.nz/nodes/view/29590#idx91185