Indokiinan sota ja samalla Ranskan siirtomaavalta Kaakkois-Aasiassa päättyi vuonna 1954 Geneven sopimuksen mukaisesti, minkä jälkeen Vietnam jaettiin suunnilleen keskeltä demarkaatiolinjalla Pohjois- ja Etelä-Vietnamiksi. Naapurimaat Laos ja Kambodzha itsenäistyivät, mutta niissäkin sisäpoliittinen kamppailu jatkui.
Pohjois-Vietnamin kommunistinen hallitus Ho Tshi Minhin johdolla toimi Hanoissa. Etelä-Vietnamin pääkaupunkina oli Saigon, ja siellä valtaa piti länteen nojaava hallitus.
Vietnam oli määrä yhdistää vuonna 1956 yhtenäiseksi valtioksi, jonka johtoon olisi tullut vaaleilla valittu hallitus. Vaaleja ei pidetty lähinnä siksi, että Etelä-Vietnamissa pelättiin kommunistien voittavan. Tuolloin Pohjois-Vietnam oli voimakkaammin teollistunut osa ja kommunistien hallinnassa. Kommunisteilla oli laajaa kannatusta myös Etelä-Vietnamissa.