Suomen diplomatia sai tehtävän selvittää syksyn 1962 tapahtumia ja Suomen puolueettomuuspolitiikan perusteita ulkomaiden edustajille. Berliinin kriisin rauhoittuminen ja Suomen sisäpoliittisen tilanteen vakiintuminen yhdessä myötävaikuttivat siihen, että epäluulot vähitellen hälvenivät.
Nuorisofestivaalin järjestäminen Helsingissä kesällä 1962 viittasi länsivaltojen mielestä Neuvostoliiton ja kommunistien vaikutusvallan kasvuun. Tapahtumasta tuli myös idän ja lännen tiedustelu- ja propagandaorganisaatioiden kampanjoinnin kohde.
Kotimaassa Urho Kekkosen ulkopolitiikkaa asettui tukemaan muun muassa Paasikivi-seura. Se järjesti esitelmätilaisuuksia ja tuki ulkopoliittista kirjoittelua. Tarkoituksena oli selvittää puolueettomuuspolitiikan perusteita sekä koti- että ulkomaiselle yleisölle.
Kirjallisuutta
- Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 102-167
- Lauri Haataja, “Kekkosen aika” teoksessa Suomi 75.Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 61-64
- Max Jakobson, Pelon ja toivon aika (2001), s. 335-372
- Pertti Salminen, Puolueettomuuden nimeen (1995), s. 126-129, 199-237 ja 258-266
- Timo Soikkanen, Presidentin ministeriö (2003), s. 246-252
- Juhani Suomi, Kriisien aika (1992), s. 531-593
- Juhani Suomi, Presidentti (1994), s. 15-243
- Juhani Suomi, Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 265-337
- Pekka Visuri, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan (1989), s. 199-207
- Pekka Visuri, Puolustusvoimat kylmässä sodassa (1994), s. 192-198
- Pekka Visuri, Idän ja lännen välissä – puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella (2. p. 2016), s. 124-188