Vasemmistovaikutuksen kasvu näkyi myös kasvatus- ja koulutusuudistuksissa. Niistä tärkein oli vuonna 1968 säädetty laki, jolla pantiin alulle kaikille yhteinen peruskoulu. Sen piiriin kuului aluksi lähinnä Pohjois-Suomen kouluja, mutta vähitellen peruskoulu-uudistus laajeni etelään koko maan kattavaksi. Verraten yleisesti se miellettiin aluksi lähinnä vasemmistolaiseksi hankkeeksi.
Samoihin aikoihin korkeakoululaitos laajeni, jolloin uusia yliopistoja ja muita korkeakouluja syntyi eri puolille maata ja opiskelijamäärät kasvoivat. Uusilla yliopistoilla oli suuri merkitys maakuntien kehittämisessä. Yliopistolaitoksen laajenemisen myötä opiskelijat myös radikalisoituivat. Korkeakouluista tuli kiihkeän poliittisen toiminnan näyttämöitä.
Poliittinen toiminta vilkastui myös oppikoulaisten keskuudessa. Puolueet kamppailivat vallasta Teiniliitossa ja kouluneuvostoissa.
Kirjallisuutta
- Osmo Apunen, Linjamiehet (2005), s. 152 – 160
- Lauri Haataja, “Kekkosen aika” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 4 (1992), s. 61 – 66
- Lasse Lehtinen, Aatosta jaloa ja alhaista mieltä (2003), s. 382 – 452
- Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 346 – 350
- Jukka Nevakivi, “Jatkosodasta nykypäivään” teoksessa Suomen poliittinen historia 1809 – 2003 (2004), s. 278 – 293
- Jukka Seppinen, Urho Kekkonen – Suomen johtaja (2004), s. 460 – 475
- Juhani Suomi, Presidentti (1994), s. 172 – 186 ja 342 – 415; Jouko Vahtola, Suomen historia (2003), s. 399 – 402