Ulkomaisten esikuvien mukaisesti myös Suomeen syntyi 1960-luvulla “yhden asian liikkeitä”, jotka pyrkivät yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseen ja varallisuuseroista seuranneiden epäkohtien poistamiseen.

Politiikka ja kulttuuri samalla sekoittuivat. Siinä yhteydessä käytiin kiihkeää kamppailua tiedonvälityksestä, jolloin ajankohtaisena kysymyksenä oli erityisesti Yleisradion hallinta ja noudatettavaa ohjelmapolitiikkaa. Myös opiskelijat aktivoituivat poliittisesti ja ottivat osaa kulttuurikamppailuihin.

Perinteinen yhteiskunnallinen kontrolli heikkeni ja ihmisten kanssakäyminen vapautui, mutta toisaalta alkoi jo syntyä uudenlaisia valvonta- ja säätelymekanismeja. Yhteiskunnallisen suunnittelun rooli kasvoi monilla aloilla. Sosiaalipolitiikan mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnallisen ja taloudellisen eriarvoisuuden tasoittamiseen luotettiin yleisesti.