Suurvaltajohtajat sekä Euroopan maiden hallitukset ja kansat päättivät tahoillaan tärkeimpien tapahtumien kulusta kylmän sodan päätösvaiheessa, mutta kansainväliset instituutiot olivat hyvänä apuna kehityksen säätelyssä ja myötävaikuttivat siihen, että Euroopan suuri muutos sujui lopulta lähes rauhanomaisesti.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin puitteissa oli opittu neuvottelemaan vaikeinakin aikoina sekä sopimaan normeista, joita noudatettiin poliittisessa päätöksenteossa. Wienissä 1980-luvun lopulla aloitettu neuvotteluvaihe Euroopan asevoimien supistamiseksi lisäsi myös luottamusta ”konferenssidiplomatian” onnistumiseen.
Itäisen Euroopan demokratisoimisen vyöryn lähtiessä liikkeelle vuonna 1989 tuosta Etykin piirissä hankitusta kokemuksesta oli korvaamatonta hyötyä.