Kylmän sodan alkuvaiheessa joutui vuonna 1949 perustettu Pohjois-Atlantin liitto (Nato) määrittämään uudelleen tehtäviään, kun sen vastakappale Varsovan liitto hajosi ja Neuvostoliiton supistuvat asevoimat vetäytyivät kauas Keski-Euroopasta.
Vuosina 1990 ja 1991 Nato julisti, ettei se pidä Neuvostoliittoa enää vihollisenaan. Kesti kuitenkin vielä usean vuoden ajan, ennen kuin Nato alkoi omaksua uutta roolia ensisijaisesti kriisinhallintaan keskittyvänä organisaationa.
Natoa koskeneessa keskustelussa tuotiin yleisesti esille teesi, ettei järjestöllä olisi tulevaisuutta, ellei se laajentaisi toiminta-aluettaan peruskirjan (Washingtonin sopimuksen 1949) määrittämän toimialueen ulkopuolelle. Sanottiin: ”Out of area or out of business”. Ei kuitenkaan syntynyt yksimielisyyttä siitä, pitäisikö ottaa uusia tehtäviä. Euroopan yhteisön piirissä pyrittiin myös kriisien hallintatehtävät ottamaan ensi sijassa perusteilla olevan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin. Siihen oli käytettävissä erityisesti Länsi-Euroopan unioni (WEU), jolle Maastrichtin sopimuksessa annettiin tehtävä toimia Euroopan unionin ”sotilaallisena käsivartena”.
Kysymys Naton laajennuksesta entisen Varsovan liiton alueelle oli esillä samoihin aikoihin. Jäsenmaiden keskuudessa oli aluksi suurta haluttomuutta laajentaa aluetta itään, koska sen myötä vastuut olisivat kasvaneet oli lisäksi vaarana ajautuminen ristiriitoihin Venäjän kanssa. Naton vaikutusta kuitenkin laajennettiin itään entisen Varsovan liiton alueelle perustamalla vuonna 1991 Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvosto (North Atlantic Cooperation Council = NACC). Sen toiminta oli verraten vähäistä, joten vuonna 1994 aloitettiin Naton rauhankumppanuusohjelma (Partnership for Peace = PfP). Sen tarkoituksena oli vaikuttaa itäblokin asevoimien demokratisoimiseen ja kouluttamiseen kriisinhallinnan tehtäviin. Ajatuksena siinä oli myös torjua paineita uusien jäsenten ottamiseen.
Jugoslavian hajoamissotien alettua kesällä 1991 myös Natoa vaadittiin osallistumaan siellä rauhanturvatoimintaan tai tekemään asevoimin interventio taistelujen lopettamiseksi. Päätöstä Naton osallistumisesta Jugoslavian sodan rauhoittamiseen ei kuitenkaan syntynyt pariin vuoteen, sillä jäsenmaat pitivät yritykseen sisältyviä riskejä liian suurina. Vasta kesällä 1995 Naton ilmavoimia käytettiin interventioon Jugoslaviassa.