Euroopan geopoliittinen kartta muuttui perusteellisesti 1990-luvulla, kun kylmän sodan voittanut länsi alkoi työntää vaikutustaan kohti itää. Sitä vastassa ei ollut merkittäviä voimia.
Lännellä oli myös voimakasta taloudellista ja kulttuurista imuvaikutusta, joka näkyi itäisen Keski-Euroopan maissa erityisesti pyrkimyksenä hakeutua Euroopan unionin ja Naton jäseniksi. Samalla muuttoliike länteen voimistui. Toisaalta lännestä tulleet tavaramäärät täyttivät pian kaupat, ja katukuvaa hallitsivat läntiset mainokset.
Kommunistihallinnon kukistuminen hajoamassa olleen Varsovan liiton pienissä maissa vapautti kansallismielisiä voimia, joilla oli myös vaatimuksia rajojen tarkistamiseksi. Suurvaltojen yhteisymmärryksessä päädyttiin kuitenkin siihen, ettei toisen maailmansodan päätyttyä vedettyihin valtiollisiin rajoihin kosketa.
Liittovaltioiden sallittiin hajota osatasavaltojen rajojen mukaisesti, mutta siihen pirstoutumisen piti pysähtyä. Tästä periaatteesta kehittyi ristiriitoja Jugoslavian ja Neuvostoliiton hajoamiskehityksen yhteydessä, kun kansallisuusrajat eivät kaikin osin yhtyneet hallinnollisiin tai valtiollisiin rajoihin.