Suurvallat päätyivät 1980-luvun puolivälin jälkeen yksimielisyyteen tarpeesta saada vastakkainasettelu päättymään. Monissa neuvotteluissa ja konferensseissa sovittiin muun muassa aseistuksen vähentämistoimista Euroopassa. Tämä kehitys heijastui lähivuosina maailman eri puolilla käynnissä olleisiin konflikteihin.
Idän ja lännen blokkien tuen hiipuminen alkoi selvästi rauhoittaa Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa käytyjä sisällissotia sekä muita valtakamppailuja. Näin saatiin ratkaisu myös Namibian itsenäistymisen ongelmaan, jolloin Etelä-Afrikan liittovaltion joukot poistuivat sieltä YK:n rauhanturvaajien valvonnassa.
Neuvostoliiton sotilaiden poistuminen Afganistanista vuonna 1989 ei kuitenkaan vakauttanut maan tilannetta, vaan sisällissota jatkui koko 1990-luvun. Yhdysvallat oli Vietnamin sodan huonojen kokemusten jälkeen haluton puuttumaan asevoimillaan ulkomaisiin konflikteihin, mutta se alkoi sitoutua yhä enemmän Persianlahden alueelle turvatakseen öljyn saannin. Lopulta syksyllä 1990 Yhdysvallat lähetti sinne suuren sotajoukon ajamaan irakilaisia pois Kuwaitista.