Hyvin yleisesti oli odotettu, että kylmän sodan päättymiseen ja Neuvostoliiton hajoamiseen sisältyisi suuria turvallisuusriskejä. Pahimmat pelot eivät lopulta toteutuneet, vaan tapahtumat pysyivät kohtalaisen hyvin hallinnassa.

Saksan yhdistyminen sujui rauhanomaisesti, voisi sanoa jopa kurinalaisesti, vaikka läheskään kaikki eivät olleet muutoksiin tyytyväisiä. Saksan liittotasavallalla oli varaa rahoittaa laaja Itä-Saksan jälleenrakennusohjelma. Yhdistymisen jälkihoito nähtiin aluksi lähinnä taloudellisena kysymyksenä, ja siinä onnistuttiin verraten hyvin.

Neuvostoliiton hajoaminen pysyi myös suhteellisen hyvin hallinnassa, mitä voitiin pitää jopa ihmeenä. Taloudelliset ongelmat tulivat kylläkin pian näkyville, ja myös sisäpoliittinen valtakamppailu jatkui kiivaana usean vuoden ajan.

Jos vertailukohdaksi otetaan Jugoslavian väkivaltainen hajoaminen, Neuvostoliiton purkaminen onnistui yllättävän rauhanomaisesti ja järjestyneesti. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että suuren murroksen alettua ei hyvästä lopputuloksesta ollut mitään varmuutta, joten kaikkien päättäjien oli varauduttava myös kriisien äkilliseen kärjistymiseen.

Neuvostoliiton hajoamisen vuoksi monien eri kansallisuuksien ja kulttuurien ihmisiä jäi itsenäistyneiden tasavaltojen alueille. Esimerkiksi venäläisiä jäi noin 25 miljoonaa Venäjän federaation rajojen ulkopuolelle, ja vastaavasti monia kansallisuuksia edustaneita ihmisiä Venäjälle. Uusista valtiollisista rajoista aiheutuneet ongelmat ovat kestäneet pitkään sekä tuottaneet vaikeasti hallittavia konflikteja ja akuutteja kriisejä.