Kun Boris Jeltsin valittiin keväällä 1990 Venäjän neuvostotasavallan presidentiksi, hän uhmasi jo avoimesti Gorbatshovia ja neuvostohallitusta. Venäjän asema Neuvostoliiton kokonaisuudessa ei ollut mitenkään selväpiirteisesti määritetty verrattuna esimerkiksi Ukrainaan ja Valko-Venäjään, jotka olivat jopa YK:n jäsenmaita. Venäjälle alettiin kuitenkin vähitellen muodostaa omia hallintorakenteita.
Ratkaisevaa oli lopulta Jeltsinin asettuminen tukemaan Baltian tasavaltoja Neuvostoliiton keskushallitusta vastaan tammikuussa 1991 Vilnassa ja Riiassa sattuneiden välikohtauksien vuoksi. Jeltsinillä tarkoituksena oli liittoutumalla niiden kanssa heikentää koko Neuvostoliittoa johtaneen Gorbatshovin valtaa suhteessa Venäjän vasta kehittymässä olleeseen hallintoon.
Venäjän ohella myös Ukrainan ja Valko-Venäjän parlamentit julistautuivat ylimmän päätösvallan haltijoiksi alueillaan, joten neuvostotasavaltojen itsenäistymiskehitys eteni ripeästi.