Kaappausyrityksen kukistuminen elokuussa 1991 kiihdytti Neuvostoliiton hajoamista. Monilla alueilla oli jo aikaisemminkin ehditty julistaa oma päätösvaltaisuus (suvereniteetti) tai autonomia omissa asioissa suhteessa Neuvostoliiton hallitukseen. Nyt vaadittiin jo avoimesti itsenäisyyttä.
Baltian maat saivat heti tunnustuksia itsenäisyysjulistuksilleen, mutta käytännössä valtaa siirtyi muuallakin neuvostotasavaltojen johdolle. Merkittävää oli Venäjän ohella toisen suuren neuvostotasavallan Ukrainan julistautuminen itsenäiseksi.
Vaikka Gorbatshov palasi virkaansa ja Neuvostoliiton keskushallinto toimi edelleen, Moskovan uusi vallankäyttäjä oli Boris Jeltsin, jota tuki Venäjän parlamentti. Neuvostoliiton symboleja alettiin poistaa näkyviltä ja korvata Venäjän kansallisilla tunnuksilla. Samantapainen kehitys eteni syksyn mittaan myös pienemmissä neuvostotasavalloissa.