Neuvostoliiton taloudellisen ja poliittisen kehityksen “pysähtyneisyys” yhtyneenä kilpavarustelun jatkamiseen 1980-luvun alkupuoliskolla oli perustava tekijä, joka alkoi horjuttaa maan asemaa ja yhtenäisyyttä.
Mihail Gorbatshovin uudistusohjelma ei tuonut toivottua tehoa talouteen. Siihen liittynyt yhteiskunnallisen keskustelun ja tiedonvälityksen vapautuminen herätti Neuvostoliiton eri puolilla voimia, jotka vaativat alueilleen laajempaa autonomiaa tai eroa Neuvostoliitosta.
Pitkään vaietut kansallisuusongelmat synnyttivät sisäisiä konflikteja, joita Moskovan keskusjohto ei saanut enää hallintaansa. Kaukasiassa koettiin useita väkivaltaisia purkauksia vähemmistökansallisuuksien välillä. Armenialaisten ja azerien välille kehittyi vakava kiista Vuoristo-Karabahin hallinnasta.