Mihail Gorbatshov valittiin Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeriksi maaliskuussa 1985, jolloin hän oli 54-vuotias. Gorbatshov peri vallan maassa, joka oli taantumassa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti sekä menettämässä asemiaan maailmanpolitiikassa. Sosialistien leirin suojattien tukeminen eri puolilla maailmaa kävi liian kalliiksi, ja interventio Afganistaniin osoittautui suureksi virheeksi, joka kulutti maan voimavoimarajoja ja poliittista arvostusta.
Neuvostoliiton valtapiiri Itä-Euroopassa oli kuitenkin yhä ulkonaisesti koskematon, ja asevoimat erittäin vahvat, joten mitään välitöntä romahduksen vaaraa ei ollut näköpiirissä. Lännen propagandassa Varsovan liiton ja Neuvostoliiton sotilaallista voimaa liioiteltiin, mikä myös vaikutti väärän kuvan syntymiseen sen todellisesta merkityksestä. Aseistukseen suunnatut valtavat rahamäärät olivat pois Neuvostoliiton ja muiden Varsovan liiton maiden yhteiskuntien ja siviilitalouden käytöstä, joten sisäinen tyytymättömyys kasvoi.
Gorbatshov pääsi vasta huipulle noustessaan kunnolla selville talouden heikkoudesta ja pitkään jatkuneen ylivarustautumisen vahingollisuudesta. Hän sai puolueen ylimmän johdon eli politbyroon tuen uudistusohjelmalle, jonka tarkoituksena oli talousreformin avulla ennen kaikkea säilyttää marxismi-leninismiin perustuva yhteiskuntajärjestys ja Neuvostoliiton suurvalta-asema.
Puolueen edustajakokous helmi-maaliskuussa 1986 antoi hyväksymisensä Gorbatshovin ehdottamille uudistuksille.