Gorbatshov esitteli uudistusohjelmaansa avoimesti ja sai ulkomailla tunnustusta pyrkimyksilleen, mutta kotimaassa hänen aloittamansa “perestroika” eli jälleenrakennus ei kunnolla toiminut.
Kaikkein pahimmin epäonnistui raittiuskampanja, jonka tarkoituksena oli vähentää alkoholin haittoja vaikeuttamalla väkevien juomien saantia. Käytännössä se johti laajamittaiseen salaviinan polttoon ja valtion verotulojen menetykseen.
Sen sijaan yhteiskunnan avoimuuden lisääminen eli “glasnost” sai aikaan perustavan muutoksen kansalaisten suhteessa valtiovaltaan. Vähitellen vaatimukset kasvoivat, jolloin kommunistipuolueen yksinvalta horjui ja syntyi myös oppositiopuolueita sekä muita kansalaisten ryhmittymiä.
Kirjallisuutta
- Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 405-409
- Karen Dawisha, Eastern Europe, Gorbachev, and Reform (1990)
- John Lewis, Gaddis, The Cold War (2005), s. 229-257
- Michail Gorbatschow, Gipfelgespräche (1993)
- Jyrki Iivonen, “Neuvostoliiton/Venäjän historia 1985 – 1999″ teoksessa Venäjän historia (2002), s. 497-549
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 351-373
- Walter LaFeber, America, Russia, and the Cold, War, 1945 – 2000 (2002), s. 333-342
- David Marples, The Collapse of the Soviet Union 1985 – 1991 (2004), s. 1-47
- Martin McCauley, Russia, America and the Cold War 1949 – 1991 (2004), s. 82-94
- Olav Njolstad (ed.), The Last Decade of the Cold War (2004)
- Ronald Powaski, The Cold War (1998), s. 242-262
- Robert Service, The End of the Cold War 1985-1991 (2015), s. 53-284
- W.R. Smyser, From Yalta to Berlin (1999), s. 295-316
- Dmitri Volkogonov, The Rise and Fall of the Soviet Empire (1999), s. 299-529