Verraten rauhallisena jo pitkään pysynyt sotilaspoliittinen tilanne Itämeren alueella kiristyi 1980-luvun alkuvuosina. Yhdysvallat aktivoi toimintaansa uuden laivastostrategiansa mukaisesti sekä tiedustelutehtävissä että laivastoharjoituksia pitämällä. Siinä tarkoituksena oli sitoa Neuvostoliiton voimia Yhdysvaltojen kannalta sivusuuntana pidetylle Itämeren alueelle.
Puolan lakoista syntynyt kriisi kulutti Neuvostoliiton voimia, eikä se enää voinut luottaa liittolaistensa kykyyn täyttää sodan varalle suunniteltuja tehtäviä. Voimasuhteet Tanskan salmien ja eteläisen Itämeren alueella kääntyivät jo lännen hyväksi.
Kokonaisuudessaan Neuvostoliiton Itämeren laivasto oli alueella edelleen vahva ja hallitsi suurta osaa Itämeren alueesta. Lännen etuna olivat voimakkaat ilmavoimat ja mahdollisuus keskittää alueelle uusia merivoimia. Siksi Naton sotilaallisessa suunnittelussa ja voimien sijoituksessa voitiin valmistella entistä aktiivisempaa toimintaa myös Itämeren alueella.
Poliittisesti Itämeren alueen tilanne kiristyi myös Puolan kriisien ja uudelleen alkaneen kilpavarustelun myötä.