Yhdysvallat kovensi suhteutumistaan Neuvostoliittoon jo presidentti Jimmy Carterin kaudella 1970-luvun lopulla. Carter painotti ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeyttä Neuvostoliitossa ja yleensäkin itäblokissa mutta myös Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin kuuluneessa Etelä-Amerikassa. Itäblokin tunnetuimpiin oppositiryhmiin kuuluivat Tshekkoslovakian Peruskirja (Charta) 77 allekirjoittajat, joihin kuului muun muassa Vaclav Havel.
Yhdysvaltain toiminnan taustalla oli strateginen ajatus Neuvostoliiton vaikutusvallan patoamisesta ja vähittäisestä pakottamisesta peräytymään maailmanlaajuisessa valtakamppailussa. Huomio ihmisoikeuksiin kohdistettiin valikoivasti, sillä monien liittolaisten ja tuettavien maiden ihmisoikeustilanne oli vähintään yhtä huono kuin Neuvostoliitossa tai yleensäkin Varsovan liiton maissa.
Yhdysvallat esimerkiksi tuki kommunistipuolueen hallitseman Romanian irtautumista Neuvostoliiton valtapiiristä, vaikka maan ihmisoikeuksien tila arvioitiin koko itäblokin heikoimpiin kuuluvaksi. Yhtä lailla oli Natoon kuuluvassa Turkissa sisäinen tilanne erittäin epävakaa, kurdisota alkamassa ja miehitys jatkui Pohjois-Kyproksella.