Tammikuussa 1991 tilanne Baltian maissa kiristyi voimakkaasti, kun Neuvostoliiton keskusjohdon lähettämät erikoisjoukot käyttivät väkivaltaa Vilnassa ja Riiassa.
Presidentti Koivisto sanoi haastattelussa 10. tammikuuta, että ei ollut oikein yllyttää toisia “kulkemaan semmoisella tiellä, jolla ei itse olla valmiita kulkemaan mukana”. Tämä oli selvä viittaus myös pohjoismaiden hallituksille, jotka olivat pyytäneet Suomea yhtymään Baltian maiden itsenäisyyttä tukeneeseen vaatimukseen.
Presidentin mielestä Suomella oli talvisodan ajalta riittävästi kokemusta siitä, etteivät pelkät lupaukset merkitse paljonkaan aseiden käytön asteelle kärjistyneessä kriisissä. Siksi hän suosi pidättyvyyttä ulkopoliittisissa toimissa.