Presidentin virkaanasettamistilaisuuden yhteydessä vuonna 1982 Mauno Koivisto vakuutti, ettei hän aio tärvellä edeltäjänsä jättämää ulkopoliittista perintöä. Koivistoa oli vaalikampanjan aikana syytetty huonoista idänsuhteista, joten hän keskittyi paljolti niiden vaalimiseen.
Kalevi Sorsan hallituksen ohjelmaan vuonna 1983 Koivisto määritti ulkopolitiikan Paasikiven ja Kekkosen johdolla toteutetun politiikan jatkamiseksi. Tällöin yya-sopimus todettiin Suomen ja Neuvostoliiton naapurisuhteiden perustaksi, ei siis pohjaksi koko ulkopolitiikalle, kuten Neuvostoliitto halusi sen määritellä. Pohjolassa haluttiin pitää yllä hyviä naapurisuhteita ja säilyttää alue kansainvälisen jännityksen ulkopuolella. Puolueettomuuspolitiikalla oli määrä lujittaa rauhaa sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä ja ystävällisiä suhteita kaikkiin maihin.
Hallitusohjelmassa ei enää esiintynyt sanontoja “Paasikiven – Kekkosen linja” eikä “aktiivinen ja rauhantahtoinen ulkopolitiikka”.
Presidentti Koivisto alkoi varovasti muuttaa ulkopolitiikan hoidon käytäntöjä pitämällä enemmän yhteyksiä ulkoasiainministeriin ja välttämällä asioimista suoraan ulkoasiainhallinnon virkamiesten kanssa. Tämä käytäntö ei kuitenkaan muuttanut politiikan sisältöä.