Yhteiskunnallinen ja taloudellinen rakennemuutos jatkui 1980-luvulla, jolloin Suomea alettiin luonnehtia “jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi”. Se merkitsi turvallisuuspolitiikan kannalta yhä suurempaa riippuvuutta ulkomaisesta kehityksestä ja entisenlaisen omavaraisuusajattelun heikkenemistä.
Tuotantorakenteen muutos perustuotannosta palvelujen lisääntymiseen merkitsi sitä, että omavaraisuus alkoi heiketä monilla aloilla. Taloudellisen maanpuolustuksen toimin valvottiin ja ohjattiin kuitenkin kriittisten tuotannonalojen toimintaa poikkeusolojen tarpeiden tyydyttämiseksi. Sotatalouden valmiuden ylläpitämiseksi suunnattiin puolustusvoimien hankintoja yhä kotimaisille tuottajille.
Kylmän sodan päättymisen myötä väheni tarve ylläpitää entisenlaista omavaraisuutta, kun vakavia kriisejä ei ollut näköpiirissä. Toisaalta oli myös mahdollista parantaa yhteistyötä erityisesti Euroopan talousyhteisön maiden kanssa ja luoda laajemminkin uusia taloussuhteita.