Lähi-idän kriisit jatkuivat 1970-luvulla huolimatta Egyptin ja Israelin välille aikaansaadusta aselevosta ja kohta myös rauhansopimuksesta. Perustava konflikti vallitsi Israelin ja palestiinalaisten välillä.
Vuosikymmenen lopulla Iranissa tapahtui vallankumous, jolloin lännen tuella hallinnut shaahi ajettiin maanpakoon ja radikaalit islamistit nousivat valtaan. Irak aloitti siinä tilanteessa sodan Irania vastaan ilmoittaen lähinnä syyksi rajariidat, mutta pyrkimyksenä oli myös rajoittaa vallankumousta. Sota jatkui pitkään vaihtelevalla menestyksellä ja osoittautui erittäin tuhoisaksi.
Persianlahti nousi Lähi-idän ja pian koko maailman tärkeimmäksi konfliktialueeksi, josta myös suurvallat kiinnostuivat. Yhdysvallat tuki 1980-luvulla Irakia, sillä amerikkalaiset näkivät Iranin uhkana omille intresseilleen ja iranilaiset vallankumoukselliset olivat nöyryyttäneet näkyvästi Yhdysvaltoja.
Kirjallisuutta
- Alan Axelrod, The Real History of the Cold War (2009), s. 374-376
- Ahron Bregman – Jihan El-Tahri, The Fifty Years War. Israel and the Arabs (1998), s. 114-160
- Ahron Bregman, Israel’s Wars (2002), s. 102-152
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 296-299
- Hannu Juusola, Israelin historia (2005), s. 145-183
- Mehran Kamrava, The Modern Middle East (2005), s. 125-137
- Jarl Kronlund – Juha Valla, Suomi rauhanturvaajana 1956 – 1990 (1996), s. 72-91 ja 85-91