“Itä-sopimuksien” ratifiointi Länsi-Saksassa osoittautui vaikeaksi, koska suuri joukko saksalaisia ei halunnut tunnustaa Oder-Neisselle vedettyä rajaa.

Vieläkin vaikeammalta tuntui vuonna 1972 tehdyn liittotasavallan ja DDR:n perussopimuksen ratifioiminen. Oikeiston lehdet käyttivät DDR:stä yhä nimitystä “neuvostovyöhyke” tai “niin sanottu DDR”.

Perussopimus tuli voimaan kesäkuussa 1973, jolloin kumpaakin Saksan puoliskoa voitiin virallisesti pitää itsenäisinä ja tunnustettuina valtioina, joskaan ei toisiinsa nähden ulkomaina. Ne otettiin myös YK:n jäseniksi.