Kansainvälinen tilanne kiristyi kohta Helsingin kokouksen jälkeen, ja siitä seurasi vaikeuksia seurantakokouksien järjestämiselle. Yhdysvalloissa sisäpoliittinen kamppailu heijastui viilenevänä suhtautumisena Etyk-prosessia kohtaan. Neuvostoliitossa ei oltu tyytyväisiä länsimaiden tapaan nostaa ihmisoikeuskysymyksiä esille.
Ongelmista huolimatta ensimmäinen seurantakokous pidettiin Belgradissa vuosina 1977-1978 ja toinen kokous Madridissa 1980-1983. Suomi osallistui näihin tapahtumiin aktiivisesti ja miellettiin N+N-maaryhmään kuuluvaksi. Näiden maiden panos Etykin kehittämisessä oli keskeinen, kun suurvaltasuhteet kärsivät jännityksestä. Samalla vahvistui kuva Suomen puolueettomuusasemasta ja kiistojen välittäjän roolista.
Kirjallisuutta
- Max Jakobson, Tilinpäätös (2003), s. 63-67
- Jorma Kallenautio, Suomi kylmän rauhan maailmassa (2005), s. 354-384
- Keijo Korhonen, Sattumakorpraali (1999), s. 228-250
- Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 433-438
- Juhani Suomi, Liennytyksen akanvirrassa (1998), s. 15-257
- Juhani Suomi, Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 307-371
- Klaus Törnudd, Turvallisuus on oven avaamista (2005), s. 131-144