Suomen ulkomaankauppa oli laajentunut ja muutenkin kehittynyt myönteisesti 1960-luvulla. Liitännäisjäsenyys vapaakauppaliitto Eftassa osoittautui hyväksi ratkaisuksi, joka lisäsi länsikauppaa mutta salli myös idänkaupan jatkamisen suunnilleen entisessä laajuudessaan.
Suomen kannalta ongelmaksi kehittyi Länsi-Euroopan taloudellisen ja poliittisen integraation jatkuminen, joka heikensi vapaakauppaliitto Eftan merkitystä. Vaarana oli koko Eftan mureneminen.
Ennen Ranskan presidentin Charles de Gaullen valtakauden päättymistä vuonna 1969 ei Euroopan yhteisön laajennuskysymyksessä tapahtunut mitään ratkaisevasti uutta, mutta Iso-Britannia ja pohjoismaat varautuivat jo Euroopan yhteisön (EY:n) ja siihen sisältyvän talousyhteisön (EEC:n) laajentamiseen ja taloudellisen integraation syventämiseen.