Neuvostoliitto piti Euroopan yhteisöä puhtaasti Naton taloudellisena vastikkeena, jolloin puolueettomuuspolitiikka ei voinut sopia yhteen jäsenyyden kanssa. Näin asia tulkittiin myös Euroopan puolueettomissa maissa.
Sen sijaan vapaakauppasopimuksen toteuttaminen Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa näytti mahdolliselta. Suomi oli tehnyt vapaakauppaliitto Eftan kanssa liitännäissopimuksen (Fin-Efta). Samanlaista ratkaisua voitiin tavoitella myös EEC:n suhteen. Se riippui paljon EEC:n tarjoamista ehdoista ja poliittisen yleistilanteen kehittymisestä, ennen kaikkea Neuvostoliiton suhtautumisesta Euroopan yhteisöön.
Vuonna 1971 ja vuoden 1972 alussa liennytys eteni vielä hitaasti, kun muun muassa Länsi-Saksan itäsopimuksien ratifiointi viivästyi. Suotuisampi tilanne kehittyi vasta vuoden 1972 lopulla, jolloin myös teollisuustuotteita koskevan vapaakauppasopimuksen edellytykset Suomelle kaikkiaan paranivat. Sopimuksen aikaansaaminen oli silti yhä vaivalloista.