Maaliskuussa 1970 pidettyjen eduskuntavaalien jälkeinen tilanne merkitsi suuria vaikeuksia hallituksen muodostamiselle, sillä voittaneita puolueita yhdisti lähinnä pyrkimys Kekkosen vastustamiseen. Oli hankala löytää toimintakykyistä pohjaa enemmistöhallitukselle.
Lukkiutunut tilanne ratkesi huhtikuussa 1970 väliaikaisesti, kun Teuvo Auran johtama virkamieshallitus aloitti toimintansa. Presidentin toivomuksesta ulkoministeriksi tuli Väinö Leskinen. Heinäkuussa muodostetun poliittisen hallituksen pääministeriksi nimitettiin Ahti Karjalainen, ja Leskinen jatkoi ulkoministerinä.
Vasemmiston vaalitappio lisäsi levottomuutta työmarkkinoilla. Syksyllä 1970 presidentti Kekkonen puuttui työehtosopimusneuvotteluihin omalla välitysesityksellään, jonka pohjalta syntyi “UKK-sopimus”. Kommunistit ja heidän vaikutusvaltansa alaiset ammattiliitot asettuivat kuitenkin sitä vastustamaan, ja seurauksena oli lakkoja. Vaikein työtaistelu oli Metalliliiton lakko, joka kesti seitsemän viikkoa.
Usean vuoden ajan jouduttiin elämään heikkojen hallitusten kautta, jolloin tasavallan presidentin asema vahvistui sekä ulkopolitiikan että sisäpolitiikan alalla.