Vaikka Neuvostoliitto ulkopolitiikassaan vältti avointa riitaantumista länsimaiden kanssa, Stalinin lähinnä omille kansalaisilleen suuntaamat sanat koettiin monien läntisten tarkkailijoiden piirissä hälyttävinä. Heistä tunnetuimmaksi kohosi amerikkalaisdiplomaatti George F. Kennan, joka Moskovasta ulkoministeriölle lähettämässään “pitkässä sähkeessä” vaati Yhdysvaltoja varautumaan Neuvostoliiton vaikutusvallan rajoittamiseen. Seuraavana vuonna hän julkaisi saman sisältöisen artikkelin arvostetussa ulkopolitiikan lehdessä. Ajatus Neuvostoliiton ja kommunismin ”patoamisesta” sai kannatusta länsimaiden johtajien keskuudessa.
Yhdysvalloissa ei sodanaikaista liittolaismaata Neuvostoliittoa silti laajemmin koettu uhkaksi eikä missään tapauksessa haluttu joutua uuteen sotaan Eurooppaa koskevien kiistojen vuoksi. Neuvostoliiton suuret uhraukset yhteisessä sodassa Saksaa vastaan olivat tulleet tutuiksi tiedotusvälineistä. Suhteiden viileneminen olikin useimmille amerikkalaisille ikävä yllätys, joten tarvittiin tehostettuja propagandatoimia Neuvostoliiton ja kommunismin vaaran esilletuomiseksi.