Keski-Euroopan dramaattisen tilannekehityksen ohella myös Balkanin asetelmat olivat liikkeessä. Jugoslaviassa oli marsalkka Josip Broz Titon johdolla sodan jälkeen vakiinnutettu kommunistinen yhteiskuntajärjestys, ja Jugoslavia näytti toimivan Neuvostoliiton uskollisena liittolaisena koko kommunistisen leirin kiinteyttämiseksi.
Titolla oli kuitenkin omia suunnitelmiaan nostaa Jugoslavia Balkanin muiden kommunistimaiden kanssa tehtävän yhteistyön johtoon, jopa uudesta Balkanin liitosta puhuttiin. Se ei sopinut Stalinille, joka mieluummin rikkoi välinsä Titon ja Jugoslavian kanssa kuin otti riskin oman valtansa menettämisestä Balkanin kokonaistilannetta ajatellen.
Kesällä 1948 Jugoslavia karkotettiin Neuvostoliiton johtamasta itäblokista ja samalla kommunistisen liikkeen yhteistyöelimistä. Jugoslavia pysyi yhteiskunnaltaan kommunistisena mutta tavoitteli ulkopolitiikassaan riippumattomuutta idän ja lännen välillä. Stalinin johtama Neuvostoliitto ryhtyi laajoilla kampanjoilla kitkemään ”titolaisuutta” itäblokin piiristä. Tilalle tuli selvästi stalinistisia johtajia.
Vuoden 1948 lopulla kylmän sodan alkuvaihe Euroopassa oli päätöksessään ja blokkijaon rajat piirretty.
Kirjallisuutta
- Jens Hacker, Der Ostblock (1983), s. 362 – 448
- William Hitchcock, The Struggle for Europe (2003), s. 98 – 123
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 51 – 79; Wilfried Loth, Die Teilung der Welt 1941 – 1955 (1980), s. 204 – 239
- Vojtech Mastny, The Cold War and Soviet Insecurity (1996), s. 47 – 62 ja W.R. Smyser, From Yalta to Berlin (1999), s. 61 – 99