Hävittyään länsivaltojen kanssa käydyn kiistan Saksan sotakorvauksista Neuvostoliitto tyytyi omalta miehitysvyöhykkeeltään saataviin materiaalitoimituksiin. Runsaan vuoden kuluessa itäisen Saksan teollisuuslaitoksista vietiin noin puolet Neuvostoliittoon. Jo ennestäänkin länsiosia köyhemmät ja vähemmän teollistuneet Saksan itäosat saivat sen vuoksi huonot edellytykset jälleenrakennukselle. Toisaalta maataloustuotanto idässä elpyi nopeasti, joten väestö kyettiin hyvin ruokkimaan.
Neuvostoliiton miehityshallinto toteutti Saksassa omalla vyöhykkeellään mittavan maareformin ja alkoi muuttaa kovin ottein yhteiskuntaa sosialistiseksi. Siihen liittyen rajoitettiin voimakkaasti muiden kuin kommunistijohtoisen “sosialistisen yhtenäisyyspuolueen” (SED) toimintaedellytyksiä. Vanhoista puolueista jäi rippeitä elämään, mutta niillä ei ollut käytännössä valtaa.