Alkaneen kylmän sodan poliittisten kamppailujen painopiste asettui läntiseen ja Keski-Eurooppaan. Ankaran kylmä talvi 1946/47 oli noilla alueilla sodan jälkeen pahinta aikaa. Polttoainehuolto ei toiminut kunnolla, ja ihmiset näkivät laajalti nälkää. Syynä katastrofaaliseen tilanteeseen oli lähinnä se, että sodanaikaiset huoltojärjestelmät oli jo purettu eikä uusia ollut vielä riittävästi toiminnassa. Jälleenrakennus oli yhä alkuvaiheissaan eikä ollut ehtinyt tuottaa talouteen toimivia rakenteita.

Saksan talousjärjestelmä oli sodan tuhojen ja hallinnon kaatumisen seurauksena sekavassa tilassa. Saksan kansanhuollon järjestelmät oli hajotettu, eikä miehityshallintokaan enää ylläpitänyt täysin huoltolaitoksiaan. Sodasta vielä säästynyttä teollisuutta oli purettu, ja miehittäjät ottivat sotakorvauksia jäljelle jääneestä tuotannosta. Heikon polttoaine- ja elintarviketilanteen vuoksi elintaso Saksan läntisillä vyöhykkeillä oli tuolloin matalammalla kuin idässä.

Jopa sodan voittajiin kuuluneessa Englannissa talous oli suurissa vaikeuksissa. Työttömiä oli kuusi miljoonaa, eikä energiahuolto toiminut. Ranskassa ja Italiassa vallitsi yhteiskunnallinen sekasorto, jolloin yleisen tyytymättömyyden vuoksi kommunistipuolueet vahvistuivat. Niiden nousua helpotti myös sodanajan vastarintaliikkeissä saavutettu maine.