Ulkopolitiikassa Neuvostoliitto omaksui entistä joustavamman suuntauksen, minkä puitteissa kävi mahdolliseksi muun muassa sopia Itävallan miehityksen päättämisestä ja suhteista Saksan liittotasavaltaan. Itävallan valtiosopimuksessa keväällä 1955 ja siihen liittyneessä julistuksessa Itävalta sitoutui pysymään puolueettomana. Puolueettomuusjulistus vahvistettiin perustuslain muutoksella miehityksen päättyessä.
Neuvostoliitto pyrki muodostamaan Euroopan halki puolueettomien maiden vyöhykkeen, mutta Saksan kysymys osoittautui liian vaikeaksi ratkaista. Samalla Neuvostoliitto ryhtyi poistamaan asevoimiaan ulkomaisista tukikohdista ja kehotti Yhdysvaltoja tekemään samoin.
Lännen strategiaan ei tukikohtien lopettaminen sopinut, koska Yhdysvaltojen asevoimat olivat hajaantuneina ympäri maailman.
Kansainvälisessä politiikkassa vuosia 1954-55 on kutsuttu suojasään ajaksi. Silloin suurvallat kykenivät sopimaan monista riitakysymyksistä.
Kirjallisuutta
- Stephane Courtois ym. Kommunismin musta kirja (2000)
- William Hitchcock The Struggle for Europe (2004), s. 115 – 125 ja 193 – 203
- Max Jakobson, Pelon ja toivon aika II (2001), s. 83 – 181
- Jens Hacker, Der Ostblock (1983), s. 445 – 508
- Sune Jungar, “Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden taloudellis-poliittinen kehitys ja kansainväliset suhteet” teoksessa Avain aikamme maailmaan (1983), s. 185 – 193
- Vojtech Mastny, The Cold War and Soviet Insecurity (1996), s. 63 – 198
- Simon Sebag Montefiore, Stalin (2004), s. 619 – 643
- Edward Radzinski, Stalin (1996), s. 588 – 661
- Pekka Visuri, Totaalisesta sodasta kriisinhallintaan (1989), s. 71 – 73 ja 154 – 156
- Dimitri Volkogonow, Stalin (1989), s. 712 – 780