Itäinen liittojärjestelmä oli sodanjälkeisinä vuosina rakennettu Neuvostoliiton johdolla kahdenvälisistä yya-sopimuksista. Toisaalta neuvostojoukkojen pysyminen Puolassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa perustui sodan päätyessä tehtyihin sopimuksiin Saksan ja Itävallan miehitysjoukkojen selustayhteyksien turvaamisesta.
Itävallan miehityksen päättäminen vuonna 1955 poisti laillisen perustan neuvostojoukkojen tukikohtien ylläpidolta Unkarissa ja Romaniassa, joten uudet sopimusjärjestelyt olivat tarpeen.
Blokkijaon tiivistyessä myös Suomen asema tuli huomion kohteeksi. Neuvostoliitto piti Suomea selvästi omaan valtapiiriinsä kuuluvana maana, ja länsi hyväksyi sen turvallisuuspolitiikan osalta mutta ei taloudellisesti eikä kulttuurisesti. Ruotsin päätös pysyä puolueettomana helpotti suuresti Suomen asemaa ja tarjosi mahdollisuuksia myös suomalaisten pyrkimyksille tavoitella vähitellen puolueettomuutta suurvaltojen välille kehittyneessä kylmän sodan konfliktissa.