Heinäkuussa 1946 alkaneeseen rauhankonferenssiin Pariisissa osallistui kaikkiaan 21 sodassa Yhdistyneiden Kansakuntien (liittoutuneiden) puolella ollutta valtiota. Liittoutuneiden viiden suurvallan (Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Ison-Britannian, Ranskan ja Kiinan) ulkoministerit olivat kokouksissaan valmistelleet sopimusluonnokset, ja päättivät lopulta myös rauhansopimusten viimeistelystä varsinaisen rauhankonferenssin jälkeen. Muut liittoutuneisiin kuuluvat maat saivat oikeuden esittää tekstiluonnoksiin muutoksia, mutta hyvin harva esitys tuotti tulosta.
Sopimusluonnoksiin ei yleensä tehty mitään lievennyksiä, vaan päinvastoin niihin liitettiin eräitä entistä tiukempia säädöksiä, etenkin asevoimia rajoittaviin sotilasartikloihin. Siten Suomeakin koskevat rauhansopimuksen sotilasartiklat määräytyivät lähinnä yleisen linjan mukaisesti sekä toisaalta ilmauksena länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä kiristyneistä suhteista.
Pariisin rauhansopimukset allekirjoitettiin 10.2.1947 ja tulivat voimaan ratifiointien jälkeen seuraavana syksynä.
Saksan ja Itävallan rauhansopimuksia ei kuitenkaan enää päästy edes kunnolla valmistelemaan, kun vastakkaisten suurvaltablokkien muodostuminen vuonna 1947 tyrehdytti yhteistyön. Saksa ja Itävalta jäivät toistaiseksi miehityshallinnon alaisuuteen.
Kirjallisuutta
- Tuomo Polvinen, Jaltasta Pariisin rauhaan (1981), s. 92 – 270 ja J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4: 1944 – 1948 (1995)
- Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944 – 1947 (2015), s. 209 – 227.
Linkkejä
- Rauhankonferenssi Pariisissa 1946 ja rauhansopimukset 1947
- Report by Secretary Byrnes, October 18, 1946: http://avalon.law.yale.edu/20th_century/decade21.asp (eng) ja https://history.state.gov/historicaldocuments/frus1946v04 (eng)