Syksyllä 1945 jo havaittavissa ollut suurvaltasuhteiden viileneminen ja jopa avoimet erimielisyydet haittasivat rauhansopimuksia valmistelevan ulkoministerineuvoston työskentelyä ja viivyttivät sopimusluonnosten valmistumista. Kompromissihalua löytyi kuitenkin sen verran, että täydelliseltä välirikolta vielä vältyttiin.
Rauhansopimusten pohjaksi sovittiin otettavaksi sodan aikana tehdyt aselepo- tai välirauhansopimukset. Uutena asiakokonaisuutena tuli sopimusluonnoksiin määräyksiä asevoimien rajoituksista. Nämä ”sotilasartiklat” pyrittiin saamaan periaatteiltaan samanlaisiksi kaikkiin rauhansopimuksiin.
Rauhansopimusten luonnokset valmistuivat keväällä 1946. Ne annettiin vasta hieman ennen varsinaisen rauhankonferenssin alkua tiedoksi entisille vihollismaille, jotka kutsuttiin kylläkin Pariisin konferenssin eräisiin istuntoihin mutta lähinnä vain kuultavaksi ilman mahdollisuutta merkittävästi vaikuttaa sopimusten sisältöön.