Toisessa maailmansodassa siviiliväestö koki suurta tuhoa sekä maasotatoimien ja pommitusten että erilaisten kostotoimien ja puhdistusten vuoksi. Kun saksalaiset olivat ensin surmanneet Puolassa ja Neuvostoliitossa miljoonia siviilejä, sodan päättyessä saksalaisväestöä vuorostaan karkotettiin asuinsijoiltaan tai määrättiin pakkotyöhön. Saksan valtakunnan itäalueilta ja yleensäkin itäisestä Euroopasta karkotettiin 12 – 14 miljoonaa saksalaista. Siinä yhteydessä heitä kuoli noin miljoonaa.
Saksan itäisillä alueilla siviiliväestö joutui kokemaan puna-armeijan sekä miehitettyjen maiden vastarintaliikkeiden ja väestön kostotoimet täydessä laajuudessaan. Monessa tapauksessa osoittautui, ettei miehittäjän vaihtuminen toiseksi muuttanut paljonkaan menetelmiä, joilla väestöä pidettiin kurissa ja miehittäjien suojattien valtaa vahvistettiin.