Ainoa merkittävä kiista liittoutuneiden kesken sodan loppuvaiheissa koski Puolaa. Maan rajoista päästiin alustavaan sopimukseen jo Teheranin konferenssissa 1943, mutta Neuvostoliitto vaati, että Puolassa pitäisi päästä valtaan sille ystävällismielinen hallitus. Länsivallat puolestaan suosivat Lontoossa toiminutta pakolaishallitusta ja korostivat vapaiden vaalien pitämisen merkitystä.

Partiolaisia (Szare Szeregi: Grupy Szturmowe) Varsovan kansannousun aikana

Erimielisyydet tulivat näkyville elokuussa 1944, kun Puolan kansallismieliset vastarintataistelijat kävivät Varsovassa hyökkäykseen saksalaisia vastaan ja Neuvostoliitolta odotettiin turhaan tukea. Saksalaiset kukistivat kansannousun verisesti ja tuhosivat suuren osan Varsovaa.

Puna-armeijan hyökkäyksen pysäyttämiseen tuolloin Varsovan edustalle vaikuttivat kuitenkin vahvasti sotilaalliset syyt, sillä se ei nopeasta etenemisestä aiheutuneiden huoltovaikeuksien vuoksi kyennyt jatkamaan hyökkäystä tuolla suunnalla lähes puoleen vuoteen. Puolalaiset kokivat passiivisuuden kuitenkin petoksena ja ovat pitäneet Neuvostoliittoa osavastuullisena lähes 200 000 ihmisen kuolemaan ja kaupungin tuhoon Varsovan vastarinnan kukistamisen yhteydessä.