Ruotsalaisessa lehdistössä arvioitiin 1940-luvun lopulla verraten yleisesti, että Suomi oli yya-sopimuksella liittoutunut Neuvostoliiton kanssa ja antaisi alueensa sen käyttöön kriisitilanteessa. Siksi siellä suhtauduttiin epäluulolla myös Suomen pyrkimyksiin päästä osaksi pohjoismaista yhteisöä. Ruotsin poliittinen johto tunsi tilanteen paremmin ja otti puheissa sekä käytännön toimissaan huomioon Suomen erityisaseman.
Ruotsin ja Norjan sotilaallisessa suunnittelussa Suomi nähtiin etumaastona idän suuntaan eikä uskottu suomalaisten kykyyn tai haluun estää Neuvostoliittoa etenemästä länteen. Kuitenkaan mitään välitöntä hyökkäystä idän suunnalta ei odotettu.
Suomalaisten sosiaalidemokraattien yhteydet pohjoismaisiin ja erityisesti ruotsalaisiin aateveljiin hälvensivät kylläkin epäluuloja. Pohjoismaista myös tuettiin sosiaalidemokraattien kamppailua kommunisteja vastaan. Kansalaistasolla suomalaisten yhteydenpito muihin pohjoismaihin vilkastui, mikä myös vahvisti käsitystä, että Suomi on demokraattinen pohjoismaa eikä kuulu itäblokin maiden joukkoon.