Tasapainoillessaan idän ja lännen ristiriitaisten tavoitteiden välillä Paasikivi varoi Suomen liiallista kauppapoliittista sitomista Neuvostoliittoon. Hänen käsityksensä mukaan idänkaupan osuus ei saanut nousta silloista noin 20 prosentin tasoa korkeammalle.
Paasikivi halusi myös edelleen välttää kaikkia toimia, joilla Suomi olisi lähentynyt sotilaspoliittisesti Neuvostoliittoa. Näissä pyrkimyksissä Paasikivi onnistui verraten hyvin. Presidenttikauden lopulla Paasikiven linjan eli Suomen puolueettomuuspolitiikan perusta kaikkiaan vahvistui. Paras todiste ulkopolitiikan onnistumisesta oli Porkkalan palautus Suomelle.
Kirjallisuutta
- Lauri Haataja (toim.), Ja kuitenkin me voitimme (1994)
- J.K. Paasikiven päiväkirjat 1944 – 1956, I – II (1985 – 1986)
- Osmo Jussila ym. (toim.), Suomen poliittinen historia 1809 – 2003 (2004), s. 216-258
- Henrik Meinander, Tasavallan tiellä (1999), s. 244-323
- Jukka Nevakivi, “Jatkosodasta nykypäivään 1944 – 2003″ teoksessa Suomen poliittinen historia 1809 – 2003 (2004), s. 216-258
- Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 5, 1948 – 1956 (2003)
- Suomalaisen yhteiskunnan poliittinen historia (2005)
- Juhani Suomi, Suomi, Neuvostoliitto ja yya-sopimus (2016), s. 159-172
- Pekka Visuri, Puolustusvoimat kylmässä sodassa (1994), s. 118-128