Sisäpoliittinen tyytymättömyys kohdistui erityisesti sisäasiainministerinä toimineeseen, kommunistipuolueen johtohenkilöön Yrjö Leinoon. Häntä syytettiin eduskunnassa virka-aseman väärinkäytöksistä ja lopulta toukokuussa 1948 Leino erotettiin ministerintehtävästä epäluottamuslauseen perusteella.
Leinon erottamista vastaan järjestettiin laajalti lakkoja, vaikka toisaalta hän oli jo joutunut myös Neuvostoliiton johdon epäsuosioon ja käytännössä erotettu kommunistipuolueen johdosta.
Kirjallisuutta
- J.K. Paasikiven päiväkirjat 1. osa (1985); Osmo Jussila, Suomen tie 1944 – 1948 (1990), s. 118-195
- Mikko Majander, Pohjoismaa vai kansandemokratia? (2004)
- Tuomo Polvinen, J.K. Paasikivi. Valtiomiehen elämäntyö 4 (1999), s. 368-515
- Kimmo Rentola, Niin kylmää että polttaa (1997), s. 9-80
- Juhani Suomi, Vonkamies. Urho Kekkonen 1944 – 1950 (1988), s. 238-303
- Jukka Tarkka, “Taistelu kansakunnan sielusta” teoksessa Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 3 (1991), s. 204-217
- Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944-1947 (2015), s. 227-234