Kaikesta tilanteeseen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta välirauhan aikaansaaminen koettiin suurena helpotuksena. Pitkien sotavuosien aiheuttama väsymys ja viimeksi koetut suurhyökkäyksen aiheuttamat järkytykset painoivat mieliä, ja sadat tuhannet reserviläiset odottivat pääsyä kotiin aloittamaan jälleenrakennusta.
Vaatimus saksalaisten karkottamisesta Pohjois-Suomesta näytti kuitenkin vaikealta, lähes ylivoimaiselta tehtävältä. Neuvostoliitto painosti sotatoimien nopeaan aloittamiseen Lapissa yhä olevaa voimakasta, yli 200 000 sotilaan armeijaa vastaan.
Toisaalta tiedot maailmalla yhä jatkuvasta suursodasta ja lähes koko Euroopan raunioitumisesta auttoivat suhteuttamaan omia vaikeuksia muualla koettuun. Valtiojohdon piirissä vahvistui syksyn kuluessa usko, että ahdinkotilanteesta sittenkin voidaan selviytyä. Suurvaltojen keskinäisen kamppailun painopiste oli nyt selvästi Keski-Euroopassa, eikä niiden mielenkiinto enää riittänyt Pohjois-Euroopan asioihin. Syksystä 1944 yleistilanne kehittyi Suomelle edullisemmaksi, vaikka sitä aluksi oli vaikea havaita.
Kirjallisuutta
- Kansakunta sodassa 3. osa: Kuilun yli (1992), s. 122 – 129
- Tuomo Polvinen, Teheranista Jaltaan (1980), s. 92 – 124
- Pekka Visuri, Paasikiven Suomi suurvaltojen puristuksessa 1944 – 1947 (2015), s. 58 – 120.