Suomen sisäpolitiikkaan LVK vaikutti lähinnä epäsuorasti painostamalla hallitusta tulkitsemaan välirauhansopimusta Neuvostoliitolle mieleisellä tavalla. “Fasismin luonteiseksi” määritettyinä lakkautettiin myös sellaisia yhdistyksiä, jotka olivat toimineet lähinnä maanpuolustuksen alalla ilman mitään kytkentöjä fasismiin tai natsismiin.
Toisaalta useat lakkauttamiset liittyivät kieltoon sallia rauhanajan puolustusvoimiin sisältymättömien sotilaallisluontoisten järjestöjen toiminta. Näitä olivat lähinnä suojeluskunnat ja niiden apujärjestö Lotta Svärd, mutta myös Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin tuolla perusteella.
Uudelleen toimintansa aloittanut kommunistipuolue piti tiiviitä yhteyksiä valvontakomissioon ja sai siltä taustatukea, mutta yleensä LVK esitti kantansa hallituksen edustajien kautta ja jätti päätösten toimeenpanon Suomen viranomaisten vastuulle.
Voimakkainta valvontakomission poliittinen painostus oli sotasyyllisyyskysymyksessä kesästä 1945 alkaen, kun liittoutuneet olivat tehneet siitä yhteisen tulkinnan. Suomen hallitusta painostettiin säätämään taannehtiva laki, joka mahdollisti sodanaikaisen poliittisen johdon syytteeseen panon. Sen lisäksi LVK puuttui tuomioiden määräämiseen.