Kun välirauhansopimuksen toimeenpanoa valvomaan määrätty Liittoutuneiden valvontakomissio (LVK) saapui Helsinkiin syyskuun lopulla 1944, ei suomalaisilla ollut paljonkaan tietoa sen tehtävistä ja toiminnan luonteesta. Kuitenkin tiedettiin, että komission puheenjohtajaksi määrätty kenraalieversti Andrei Zhdanov kuului Josif Stalinin lähimpiin apulaisiin ja oli toiminut sodan aikana Leningradin puoluejohtajana.

Järjestely ei suinkaan ollut suunniteltu vain Suomea varten, sillä Saksaa vastaan taistelleet liittoutuneet (Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto) olivat sopineet, että kaikkiin Saksan liittolaismaihin asetetaan valvontakomissiot, joiden tehtäväksi tuli valvoa aselepoa ja välirauhansopimusten toimeenpanoa.

Sovitun työnjaon mukaan Suomi yhdessä Romanian, Bulgarian ja Unkarin kanssa kuului Neuvostoliiton etupiiriin, kun taas Italian valvontakomissiossa määräsivät länsiliittoutuneet. Suomessa johtovastuu oli selvästi Neuvostoliitolla, vaikka keskeiset periaatteet sovittiin liittoutuneiden yhteisissä kokouksissa. LVK:n brittiläisellä osalla oli merkitystä lähinnä toimintojen tarkkailijana ja Lontoon mielipiteiden välittäjänä.