Neuvostoliitto aloitti 9. kesäkuuta suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. Pääasema murtui jo seuraavana päivänä. Myöskään taaempi asema, ns. VT-linja, ei pitänyt, vaan joukot vetäytyivät pian Viipurin – Vuoksen tasalle VKT-asemaan, joka oli lähes kokonaan linnoittamatta. Myös vahvistusjoukkojen siirto Itä-Karjalasta Äänisen rannoilta ja Syväriltä Karjalan kannakselle oli kriittisessä vaiheessa, sillä kuljetusmatkat olivat pitkiä ja Neuvostoliiton ilmavoimat häiritsivät rautateiden käyttöä.
Puna-armeijan onnistui 10 päivän kuluessa edetä Viipuriin ja vallata se lähes ilman taisteluja. Puolustus oli silloin vaarassa romahtaa, joten hallitus ryhtyi kiireisiin rauhantunnusteluihin. Neuvostoliitto vastasi Suomen esittämään pyyntöön rauhanehdoista vaatimuksella saada ensin antautumisilmoitus. Sitä hallitus ei hyväksynyt, vaan pyrki lisäjoukoilla ja saksalaisilta saatavan tuen avulla vakauttamaan tilannetta. Rintamilla tiedettiin, että nyt oli kysymys Suomen itsenäisyyden säilyttämisestä.