Pitkään kiellettynä “maan alla” toiminut kommunistipuolue aloitti julkisen toimintansa. Sen kanssa liittoutui vasemmisto-sosialidemokraatteja “kansanrintamaksi”. Näin muodostunut uusi puolue sai nimen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL). Työväenliikkeen sisällä alkoi ankara kamppailu sosiaalidemokraattien oikeistosiiven, “asevelisosialistien”, ja jyrkempien vasemmistolaisten voimien välillä. SKDL:n ydinryhmänä toimi paljolti samoja henkilöitä, jotka olivat muodostaneet sodan loppuvaiheissa “rauhanopposition”.

Suomalainen äärioikeisto, lähinnä IKL, joutui väistymään näkyviltä paikoilta, ja myös maltillisten konservatiivien, lähinnä kokoomuspuolueen, toiminta vaikeutui. Silti suomalaisessa yhteiskunnassa vaikutti vielä vahvana “porvarillinen hegemonia”, mikä kuvastui erityisesti virkamiehistössä. Sitä vastaan kävivät nyt kamppailuun vasemmistolaiset ja “edistykselliset” ryhmittymät, jotka nimittävät itseään myös “demokraattisiksi voimiksi”.

Liittoutuneiden valvontakomissio pyrki osaltaan edistämään suomalaisen yhteiskunnan demokratisoimista oman käsityskantansa mukaisesti, vaikka useimpien suomalaisten mielestä maassa jo vallitsi toimiva demokratia.