Saharan eteläpuolisessa Afrikassa siirtomaavallan purkaminen toisen maailmansodan jälkeen oli onnistunut verraten rauhanomaisesti. Tärkein poikkeus 1960-luvulla oli Belgian ylivallasta vapautunut Kongo, missä sisäiset taistelut jatkuivat pitkään.
Sitkeimmin siirtomaistaan piti kiinni Portugali, mutta sen voimat vähitellen hupenivat. Kotimaassa tapahtunut vallankumous kaatoi diktatuurin ja lopetti siirtomaasodat Angolassa ja Mosambikissa 1970-luvun puolivälissä. Noihin sotiin osallistui myös ulkomaalaisia joukkoja. Angolan vasemmistolaista hallitusta tukivat lähinnä kuubalaiset, joita Neuvostoliiton tuella kuljetettiin sotimaan Afrikkaan.
Toisaalta Etelä-Afrikan tasavalta tuki kapinallisia sekä Angolassa että Mosambikissa ja pyrki kukistamaan vastarintaliikkeitä hallitsemillaan alueilla, etenkin Namibiassa.