Annettuaan aluksi myönnytyksiä Puolan hallitus päätyi lopulta joulukuussa 1981 sotatilan julistamiseen. Sen antamilla valtuuksilla Solidaarisuus-ammattiliitto kukistettiin ja maata hallittiin sotilaiden ja poliisien voimin. Käytännössä sotatila oli lähinnä sisäisen järjestyksen tiukentamisohjelma, eikä ulkoisen hyökkäyksen uhkaa ollut. Puolan lainsäädännössä ei kuitenkaan ollut erikseen sisäisen poikkeustilan mahdollistavaa lakia, joten hallituksen kannalta katsottuna ainoa mahdollisuus oli julistaa maa sotatilaan. Poliisit saivat siten laajat valtuudet opposition kukistamiseen.
Ulkomailla reagoitiin vastalausein, mutta niillä ei ollut aluksi mitään vaikutusta. Ilmapiiriin Euroopassa Puolan sotatila joka tapauksessa vaikutti kiristävästi, ja toisaalta voimatoimet voitiin nyt selvästi tulkita itäblokin yhteiskunnallisen heikkouden osoitukseksi. Lännessä yleistyivät arviot siitä, että kommunistien hallinto oli eri maissa laajemminkin vaikeuksissa.
Kirjallisuutta
- John Lewis, Gaddis, The Cold War (2005), s. 214-222
- Jeremy Isaacs – Taylor Downing, Cold War (1998), s. 329-331
- Max Jakobson, Tilinpäätös (2001), s. 251-256
- Matthew Ouimet, The Rise and Fall of the Brezhnev Doctrine in Soviet Foreign Policy (2003), s. 99-256