Suomen turvallisuuspoliittiselle asemalle oli 1940-luvun lopulla merkittävää sotilasliitto Naton perustaminen keväällä 1949 ja toisaalta Ruotsin pysyminen liittoutumattomana. Ruotsi vahvisti puolustuskykyään sekä sotilaallisella voimalla että merkittävällä sotateollisuuden kapasiteetilla. Lisäksi yhteiskunnan kriisinkestokykyä ryhdyttiin parantamaan.

Neuvostoliitto protestoi Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyyttä vastaan, mutta sillä ei ollut toistaiseksi tuntuvaa vaikutusta suomalais-neuvostoliittolaisiin suhteisiin. Niihin vaikutti enemmänkin kylmän sodan yleistilanteen kehitys.

Norja ja Tanska pyrkivät lieventämään Neuvostoliiton reaktioita julistamalla tuntuvia rajoituksia liittolaistensa sotilaalliselle toiminnalle alueillaan. Suomen kannalta olennaista oli, että Norja rajoitti sotilaallisia toimia erityisesti Jäämeren rannikollaan.