Sodanjälkeisessä tilanteessa oli tarpeen selvittää perusteellisesti maanpuolustuksen perusteita ja uudistamisen tarpeita. Valtioneuvosto määräsi toukokuussa 1945 parlamentaaris-sotilaallisen komitean tutkimaan maanpuolustuksen järjestelyjä ja tekemään siitä esityksiä. Komitea nimettiin 1920-luvulla toimineen edeltäjänsä mukaisesti puolustusrevisioksi. Se työskenteli alkuvaiheessa ripeästi mutta pääsi jättämään lopullisen mietintönsä vasta vuonna 1949.

Puolustusrevisiolla oli uudelleenjärjestelyjen valmistelussa keskeinen asema, vaikka monet ehdotukset eivät lopulta toteutuneet aivan komitean suosittelemalla tavalla. Näkyvimpiä tuloksia olivat asevelvollisuuslaki 1950 ja vuoden 1952 organisaatiouudistus. Suurin merkitys komitealla oli kuitenkin puolustusvoimien roolin ja sisäpoliittisen aseman vakauttajana.