Lähes kaikki puolueet asettivat oman ehdokkaan tammikuussa 1982 pidettäviin presidentinvaaleihin. Pääministeri Mauno Koiviston nimittäminen SDP:n ehdokkaaksi ei tuottanut ongelmia.
Keskustapuolueessa sen sijaan kannatus oli jakautunut Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen kesken. Puolueen johto suositti Karjalaista, ja myös idänkauppaan sidoksissa ollut talouselämän johto puolsi Karjalaisen ehdokkuutta. Hänellä oli pitkä kokemus ulkoministerinä ja talousasioissa sekä yleisen käsityksen mukaan lisäksi Neuvostoliiton tuki. Puolueen kenttäväki äänesti kuitenkin puoluekokouksessa ehdokkaaksi Virolaisen.
Vaalien edellä liikkui myös huhuja viime hetkellä idästä tulevasta interventiosta Karjalaisen hyväksi, mutta mitään erikoista ei tapahtunut. Koivisto sai lähes puolet valitsijamiehistä ja tuli valituksi jo ensimmäisessä äänestyksessä.