Stalinin kuoleman jälkeen ylintä päätösvaltaa käytti aluksi kollektiivinen johto, jossa näkyvimpänä oli Georgi Malenkov. Useita Stalinin läheisiä apulaisia syrjäytettiin jopa väkivaltaisesti, kuten kävi pelätylle salaisen poliisin päällikölle Lavrenti Berijalle.
Nikita Hrushtshev kohosi Neuvostoliiton sisäisessä valtataistelussa huipulle, mutta hänen rinnallaan esiintyivät vielä 1950-luvun puolivälissä Georgi Malenkov ja Nikolai Bulganin.
Tiukempaa linjaa edelleen edustanut Vjatsheslav Molotov jäi syrjään johdosta mutta ei suinkaan vielä väistynyt valtakamppailusta.